Kevät lähestyy.. Valon määrä on lisääntynyt, linnut laulaa, purot rannassa solisee. Kaiken pitäisi olla hyvin, tätä on odotettu pitkä talvi. Mutta silti jokin mättää. Nimittäin se, että välttämättä keväitä omalla kohdalla ei ole montaa jäljellä. Jotenkin ristiriitaista aina tämä kesän odotus. Mutta sitähän se on kaikilla meillä kädellisillä. Pitää osata vaan nauttia kauniista rajallisuudesta. Carpe diem!
Tu ne quaesieris, scire nefas, quem mihi, quem tibi
finem di dederint, Leuconoe, nec Babylonios
temptaris numeros. ut melius, quidquid erit, pati.
seu pluris hiemes seu tribuit Iuppiter ultimam,
quae nunc oppositis debilitat pumicibus mare
Tyrrhenum: sapias, vina liques et spatio brevi
spem longam reseces. Dum loquimur, fugerit invida
aetas: carpe diem quam minimum credula postero.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti