Tämä kappele on aiheuttanut haikeutta ja koskettanut pienestä asti. Tulee kaikki lapsuuden muistot mieleen. En tiedä onko edellisiä elämiä ynnä muuta huttua, mutta jos sellaisia on silloin olen ollut merimies. Meri on ollut aina lähellä sydäntä.
Biisi herättää myös ikäviä tunteita; tuntuu, että kukaan ei ymmärrä minua enkä voi jutella mistään. Se on varmasti yksi syy tälle blogille. En tiedä näistä sielunkumppanijutuista, onko se vain lapsellista uskoa siihen, että kaikille on se JOKU?
Sielu huutaa tuskissaan,
missä on toinen .
Omassa lapsenuskossaan,
löytää toivoen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti