Laivat

Tämä kappele on aiheuttanut haikeutta ja koskettanut pienestä asti. Tulee kaikki lapsuuden muistot mieleen. En tiedä onko edellisiä elämiä ynnä muuta huttua, mutta jos sellaisia on silloin olen ollut merimies. Meri on ollut aina lähellä sydäntä.

Biisi herättää myös ikäviä tunteita; tuntuu, että kukaan ei ymmärrä minua enkä voi jutella mistään. Se on varmasti yksi syy tälle blogille. En tiedä näistä sielunkumppanijutuista, onko se vain lapsellista uskoa siihen, että kaikille on se JOKU?

Sielu huutaa tuskissaan,

missä on toinen .

Omassa lapsenuskossaan,

löytää toivoen

Kevät

Kevät lähestyy.. Valon määrä on lisääntynyt, linnut laulaa, purot rannassa solisee. Kaiken pitäisi olla hyvin, tätä on odotettu pitkä talvi. Mutta silti jokin mättää. Nimittäin se, että välttämättä keväitä omalla kohdalla ei ole montaa jäljellä. Jotenkin ristiriitaista aina tämä kesän odotus. Mutta sitähän se on kaikilla meillä kädellisillä. Pitää osata vaan nauttia kauniista rajallisuudesta. Carpe diem!

Tu ne quaesieris, scire nefas, quem mihi, quem tibi

finem di dederint, Leuconoe, nec Babylonios

temptaris numeros. ut melius, quidquid erit, pati.

seu pluris hiemes seu tribuit Iuppiter ultimam,

quae nunc oppositis debilitat pumicibus mare

Tyrrhenum: sapias, vina liques et spatio brevi

spem longam reseces. Dum loquimur, fugerit invida

aetas: carpe diem quam minimum credula postero.